Joku piipatti sekaan ja alkoi laulaa näitä loppusointuja sillä viehättävällä "Mikadon" säveleellä, jonka alkusanat kuuluvat: "Kun peljätä mies sulo-impeä ties". Kuulijakunta yhtyi riemastuen huikkaamaan, sitten joku parahiksi tekaisi toisen säkeen —
"Se aina muistakaa —"
ja yleisö kertasi sen voimallisesti. Kolmas säe kajahti samaan menoon —
"Hadleyburgihin vie pyhä hurskauden tie —"
joka niinikään veisattiin yhteisvoimin. Viimeisen säveleen häipyessä nousi korkeana ja selkeänä Jack Hallidayn ääni, loppusäkeellä kuormitettuna —
"esikuvia meiltä saa!"
ja tämä toistettiin jymisevällä innostuksella. Onnellinen yleisö alotti sitten uudestaan alusta ja veisasi kaikki neljä säettä kahteen kertaan, suunnattomalla vauhdilla ja ponnella, lopettaen yhdeksänkertaisella huikealla eläköön-huudolla "Lahjomattomalle Hadleyburgille ja kaikille sen lahjomattomuuden esikuville, jotka tänä iltana huomaamme täysipainoisuuden leiman ansaitseviksi".
Sitten alettiin puheenjohtajaa jälleen joka taholta hätistellä:
— Jatkakaa! jatkakaa! Lukekaa! lukekaa lisää! Lukekaa koko saaliinne!
— Oikein — jatkakaa! Me voitamme iankaikkisen kuuluisuuden!