Kymmenkunta miestä kohosi nyt seisaalleen ja alkoi tehdä vastalauseita. He väittivät mokoman ilveilyn olevan jonkun kunnottoman koiruksen työtä ja koko kunnan solvausta. Epäilemättä olivat kaikki nimikirjotukset väärennettyjä —
— Istukaa! alas! Suu kiinni! Te tunnustatte. Tavotamme teidän nimenne kohtsiltään.
— Herra puheenjohtaja, montako kirjettä teillä on?
Puheenjohtaja laski.
— Jo tarkastetut mukaan lukien on kirjeitä kai yhdeksäntoista.
Pilkallinen suosion myrsky puhkesi valloilleen.
— Kenties niissä on kaikissa sama salaisuus. Esitän, että te avaatte ne kaikki ja luette jokaisen nimikirjotuksen sekä kirjelmän ensimäiset kuusi sanaa.
— Kannatan!
Esitys hyväksyttiin suurella kohinalla. Silloin ukko Richards-parka kohosi istuimeltaan, ja hänen vaimonsa nousi seisomaan hänen viereensä. Tämän pää oli kumarassa, jottei kukaan olisi nähnyt hänen kyyneliänsä. Hänen miehensä pisti käsivartensa hänen kainaloonsa ja siten aviokumppaniansa tukien alkoi vapisevalla äänellä puhua:
— Ystävät, te olette tunteneet meidät kaksi — Maryn ja minut — koko elämämme ajan, ja luullakseni olette pitäneet meistä ja kunnioittaneet meitä —