— Neljäkymmentätuhatta dollaria.
— Annan kaksikymmentä.
— Ei.
— Olkoon menneeksi kolmekymmentä.
— Hinta on neljäkymmentätuhatta dollaria; en penniäkään huojista.
— Hyvä, maksan sen. Tulen hotelliin kello kymmeneltä aamulla. En tahdo kauppaa julkiseksi; tapaan teidät kahden kesken.
— Sovittu. — Sitten vieras nousi ja huomautti yleisölle:
— Aika alkaa olla myöhä. Noiden herrasmiesten puheet ovat kylläkin ansiokkaita, mielenkiintoisia, vilkkaita; kuitenkin lausun jo hyvästini, jos sallitte. Kiitän teitä anomukseni suosiollisesta hyväksymisestä. Pyydän puheenjohtajaa säilyttämään säkin minun puolestani huomiseen asti, ja antamaan nämä kolme viidensadan dollarin seteliä mr. Richardsille. — Rahasumma toimitettiin puheenjohtajalle.
— Kello yhdeksältä perin säkin ja yhdeltätoista toimitan loput kymmenestätuhannesta dollarista mr. Richardsille itse hänen kotiinsa. Hyvää yötä.
Hän pujahti ulos, jättäen väkijoukon remuamaan suunnattomassa hälinässä, jossa sekaisin kajahteli eläköön-huutoja, "Mikado"-laulua, koiran haukuntaa ja veisausta: — Sinä et su-u-inka-an ole hu-u-ono mies — a-a-a-a-men!