"Sinä näytät kovin väsyneeltä ja nälkäiseltä, sinua on pidetty pahoin.
Tule kanssani."
Puoli tusinaa palvelijaa juoksi esiin — en tiedä minkä tähden; luultavasti keskeyttääkseen. Mutta he viitattiin syrjälle oikein kuninkaallisella kädenliikenteellä ja jäivät seisomaan paikoillensa kuni yhtä monta patsasta. Edward vei sitten Tomin erääseen komeaan palatsin huoneeseen, jota hän sanoi kabinetikseen. Hänen käskystään tuotiin esille ateria, jonka vertaista Tom ei ollut kokenut muuta kuin kirjoista. Prinssi lähetti ruhtinaallisella hienoudella ja sievyydellä pois palvelijat, jotta hänen häveliäs vieraansa ei joutuisi hämilleen heidän tarkastavan silmänsä alla. Sitten istui prinssi hänen lähellensä, tehden kysymyksiä Tomin syödessä.
"Mikä nimesi on, poika?"
"Tom Canty, jos suvaitsette, sir."
"Sepä oli outoa. Missä sä asut?"
"Cityssä, jos suvaitsette sir, Offal Court'issa, Pudding Lane'n varrella."
"Offal Court'issa. Sepä oli vielä oudompaa. Onko sulla vanhemmat?"
"Vanhemmat on, sir, ja isoäiti myös, vaikka siitä ei ole mulla juuri hyötyä, Jumal' antakoon sanani anteeksi ja — kaksois-sisaret niinikään, Nan ja Bet."
"Siis ei kai sinun isoäitisi ole oikein hyvä sulle."
"Ei minulle eikä muille, jos suvaitsette. Hänellä on ilkeä sydän, eikä hän ikinään ole tehnyt muuta kuin pahaa."