"Mitä roskaa", sanoin minä; "mutta mitä se merkitsee, mitä meinataan sillä? — kas siinä temppu."
"Minä en tie mitä sillä meinataan, sanon mä. S'on sana, jota ihmiset käyttävät siks' että — hm — siks' että s'on koristava ja kaunistava. Eihän kukaan teetä poimuja paidanrintaan, siks' että ne lämmittäis, vai mitä?"
"No, ei tietysti."
"No, mutta kuitenkin niitä käytetään, vai mitä?"
"No, kyllä."
"No, tuo kirje, jonka kirjotin, on paita, ja atsuri ei oo muuta kuin poimut sen rinnassa."
Mä tiesin että se panis tuumia Jimille päähän, ja sen se tekikin. Hän sanoi:
"Kuulkaahan nyt, Tommi herra, ei siit' oo mittään hyötyä, että te puhutta tolla viisin, ja suoraan sanottu on se syntiäkin. Tehän tiiättä toki, ett'ei kirije oo mikkään paita, eikä se liion oo mittään poimuja siinä. Eihän siin' oo mittään paikkaa, johon ne panis, ja te ette saa niitä siihen, ja jos saisittekin, ei ne pysys siinä."
"Kas niin, pidä suus ja oota kunnes tulee jotakin, jota voit ymmärtää."
"Tommi herra, ettehän te meinaa, ett'en minä tietäis mittään paioista? Sen tietää Jumala, että min' oon pessy paitoja kotona aina siitä kun — —"