Tom kääntyi minuun sanoen:
"Mitä sinä sanot — liikkuuko aurinko?"
"Tom Sawyer, kaikkia tyhmyyttä sä kyselet sitten? Näkeehän sen jokikinen, joll'on silmät päässä, että se liikkuu."
"Vai niin", sanoi hän, "min' en siis ole vaeltanut läpi taivaan sinen ihmisten seurassa, vaan sieluttomain luontokappalten, joill' ei ole enempää tietoja kuin yliopistomukuralla kolme neljä sataa vuotta sitten. Totta jumalauta, Huck Finn, olihan Paaveja siihen aikaan, jotka tiesivät yhtä paljo kuin sinä."
Se ei ollut kaunista puhetta, ja sen hän sai tietää. Minä sanoin nimittäin:
"Viskata lokaa — ei ole tuoda framille todistuksia, Tom Sawyer."
"Kuka on viskannut lokaa?"
"Sen oot sinä tehnyt."
"Älä hätäile. Ei suinkaan s'oo kehnoa, luulisin mä, verrata paria hölmöä Mississippin metsistä Paaviin, muhkein ukko, mitä koskaan on istunut valtaistuimella. Se on päinvastoin kunnia sulle, senkin kaunanokka. S'on Paavit, jotka on loukattu, etkä sinä, ja sinä voisit suuttua, jos he kirois ja sadattelis sinua, mutta he ei sadattele. Minä meinaan, että nyt meidän aikaan he ei sitä tee."
"Ovatko he sitten koskaan sitä tehneet, Tom?"