"No, mitä teki heinäsirkat sitte?"
"Ne vain nauroivat täyttä kurkkua ja söivät laihot suuhunsa, huolimatta piispasta tuon enempää. Erotus ihmisen ja heinäsirkan välillä keskiaikana oli siinä, ettei heinäsirkka ollut tyhmä."
"Ooh, herra jumala taivaassa! Tuoll' on, kun onki, järvi taas!" huusi
Jim. "No, Tommi herra, mitäs meinaatte nyt?"
Niin, hyvät ihmiset, siell' oli järvi taas kaukana Erämaassa, puineen päivineen, ja kirkas kuin ennenkin. Minä sanoin:
"No, nyt näet, Tom Sawyer."
Mutta hän sanoi, huolimatta mistään:
"No, nyt näen, ettei siell' oo mitään järveä."
Jim sanoi:
"Äläkää puhuko noin, Tommi herra — oikein mua pöyristää, kun kuulen teiän haastavan tolla viisin. On niin kekäleen kuuma, ja teill' on semmonen jano, että te ootte vähä väärä päästänne. Ooh, kuinka se näyttää herkkupalalta, toi järvi! En vain tiiä, kuinka täss' kestänen kunnes tullaan sinne, niin mua polttaa jano."
"Jaa, kyllä saat kestää; ja siit' ei ole hyötyäkään, että kestät, sillä järveä siell' ei ole."