Mutt' uskositteko sen? Tuskin oli kymmenen minuuttia mennyt, kun kameelinajaja oli, kun olikin, tyytymätön taas — hän oli kurjin konttija viidessä valtakunnassa — ja hän tuli juosten taas. Ja sillä kertaa hän tahtoi, että dervishi muka sivelis vähä voidetta hänen toiseen silmäänsä.
"Miks' niin?" sanoi dervishi.
"No, sen tiiätte kyllä", sanoi kameelinajaja.
"Mitä tiedän mä?" kysyi dervishi.
"Ääh, te ette mua petä", sanoi kameelinajaja. "Te koitatte vain salata multa jotakin — sen tiiätte varsin hyvin. Te tiiätte myös, että jos mulla olis voidetta vasemmassa silmässänikin, niin minä voisin nähdä koko joukon muuta kallista tavaraa. No, tulkaa ja mätäkkää vasempaankin."
Dervishi sanoi:
"Minä en ole mitään salannut teiltä. Mutta mä kerron mielelläni mitä tapahtuis, jos mä panisin voidetta silmään. Te ette koskaan näkis enää. T'olisitte sokko sokea koko elinaikanne."
"Mutt' uskositteko sen, että tuo raato ei luottanut dervishiin. Ei, vaan hän kerjäs kerjäämistään ja poras ja ruikutti, kunnes viimeinkin dervishi aukas rasiansa ja sanoi hälle, että nyt sais voidella silmäänsä, jos halutti. Mies parka teki niin ja tuli tietysti sokeaks kuin onkimato heti."
Silloin dervishi nauroi häntä ja teki pilaa ja koiruutta ja sanoi:
"No, Herran haltuun sitte — tokko sokealle miehelle ei ole jalokivet tarpeen."