Kun hän oli puhunut tuosta kaikesta, tulipa keskeemme tommonen ikävä hiljaisuus, joka kuten tiedätte syntyy, kun joku on laskenut oikein mestarin valheen ja te tykkäätte niinkuin syntiä hänestä ja toivotte voivanne vaihtaa puheen ainetta ja saada hänet häpeästään taas, mutta olette itsekkin hämillänne ettekä tule mihinkään; ja ennenkun ehtii päästä tolkuilleen ja tehdä jotakin, on tuo hiljaisuus jo levinnyt ja työnsä tehnyt. Min' olin hämilläni, ja Jim oli hämillään, eikä kumpikaan pystynyt suutansa avaamaan. No, Tom hän mulkoili minuun hetkisen ja sanoi:
"Puhu suus puhtaaks! Mitä sä meinaat?"
Minä sanoin:
"Tom Sawyer, sinä et usko itse mitä sanot."
"Miks'en uskois? Mikä estäis minua uskomasta?"
"Yks estää sua uskomasta: tuo ei oo voinut tapahtua, siinä kaikki."
"Miks' ei se olis voinut?"
"Sanoppas mulle, kuinka se olis voinut?"
"Tämä pallo on riittävä todistus siitä, että se vois tapahtua — luulisin mä."
"Hä?"