Tom lähti nyt ensinnä hakemaan sitä paikkaa, jossa kivitaulut lyötiin rikki, ja heti kun sen löysi, niin merkki hän paikan, että me voitais rakentaa siihen muistopatsaan. Sitten me tavattiin siellä oikein mukava luola, josta voi nähdä koko tuot' avaraa tasankoa, ja siinä majailtiin me oottaessamme piippua.
Pallo tuli lentäen takasin, ja piippu oli muassa; mutta Polly täti oli saanut kynsiinsä Jimin, kun hän sieppas sen, ja joka ihminen voi helposti arvata mitä sitten tapahtui: täti pani noutamaan Tomia. Niin että Jim sanoi:
"Tommi herra, hän seisoo ulukona porstuvan ovella ja tirkistää teit' ylös taivaaseen ja sanoo, ettei liiku paikaltaan mukamas, ennenku on saanu teiät kynsiins. Tässä tulloo aika ripitykset, Tommi herra — s'on vissi se."
Sitte me tehtiin lähtöä kotiin, mutt' eipä vain oltu oikein tupralla tuulella.