"Niin totta kuin minä istun tässä, niin, niin juuri teinkin. Eikö ole totta, Mary? Jatka!"
"Ja sitten — ja sitten — niin, en ole varma, vaan minusta oli niinkuin olisit laittanut Sid'in —"
"No? No? Mitä laitoin minä hänet tekemään?"
"Sinä laitoit hänet — sinä — kah, sinä laitoit hänet panemaan sitä kiini!"
"Vaan taivaan nimessä! En kuunaan ole kuullut kummempia! Tulkaathan vaan tästä lähin sanomaan, ett'ei unia ole uskominen! Serena Harper'in pitää saada tieto tästä, ennen kuin olen tuntia vanhempi. Tahtoisimpa mielelläni tietää aikooko hän tämänkin kumota joutavalla puheellaan taikauskoisuudesta. Jatka, Tom!"
"Oh, nyt minä muistan kaikki selvään kuin päivän. Sitten sanoit sinä, ett'en minä ollut kelvoton, ainoastaan kurintekiä ja täynnä vehkeitä, ja ett'en minä voinut sille enemmin kuin — kuin — muistaakseni varsa, tai jokin sellainen."
"Aivan niin kuin se olikin. Voi kuitenkin! Jatka, Tom!"
"Ja sitten aloit sinä itkeä."
"Sen tein, sen tein. Eikäpähän se liene ollut ensikerran. Ja sitten —"
"Sitten alkoi rouva Harper itkeä, ja sanoi, että Joe oli juuri samanlainen, ja hän katui sitä, että oli pieksänyt Joe'a kermasta, jonka itse oli heittänyt ulos —"