"Oh, yhtä ja toista. Vaan se on nyt niin epäselvää."
"Vaan koetapas muistella — etkös muista?"
"Minä muistelen kumminkin vähän ikäänkuin tuuli — tuuli — puhalsi —"
"Muistele paremmin, Tom! Tuuli puhalsi jotakin, annas kuulla!"
Tom painoi kättänsä otsaansa vasten tuskallisesti hetken aikaa ja sanoi sitten:
"Nyt minä muistan! Nyt minä muistan! Tuuli puhalsi kynttilän sammuksiin!"
"Herran tieten! Jatka, Tom, jatka!"
"Ja minusta oli, niinkuin olisit sanonut: 'Totta tosiaan, eiköhän ovi' —"
"Jatka, Tom!"
"Antakaas minun ajatella vähän — ainoastaan silmänräpäys. Oh, niin — sinä sanoit luulevasi oven olevan auki."