"Te olette olleet hyvin siivot minua kohden, pojat — paremmat kuin kukaan muu kaupunkilainen. Ja minä en unhota sitä, sitä en tee. Usein sanon itselleni näin, 'minä laitoin kaikkein poikain paperi-leijat ja kapineet, ja näytin heille paraat kalapaikat, ja tein heille kaikkea mitä voin, ja nyt, kun vanha Muff on pulassa, niin ovat he kaikki unhottaneet minut, vaan ei Tom, eikä Huck — he eivät ole unhottaneet häntä — sanon minä —, ja hän ei unhota heitä. Hyvä, pojat, minä olen tehnyt kauhean työn — humalassa ja hulluna olin mä silloin kuin se tapahtui, muulla tavalla en voi sitä selittää — ja nyt tulen minä siitä rippumaan hirressä, ja se on oikein. Oikein, ja parasta myöskin, luulen mä; niin toivon kumminkin. Hyvä, älkäämme puhuko tuosta. Minä en tahdo tehdä teitä surullisiksi; te olette olleet hyvät minulle. Vaan sen tahdon sanoa teille, että jos ette koskaan juo itseänne humalaan, niin ette kuunaan tule tänne. Asettukaas vähän länteen päin; noin, se on niin hauska nähdä ystävällisiä muotoja, kun on näin pahassa pulassa, ja muita ei tule tänne kuin te. Hyviä, ystävällisiä muotoja — hyviä, ystävällisiä muotoja. Nouskaas toistenne olkapäille, että saan koskettaa niitä. Noin. Puistakaamme kättä — teidän sopii kallerin läpi, minun on liian suuri. Pienet kädet, ja heikot — vaan ne ovat kumminkin auttaneet Muff Potters'ia paljon, ja auttaisivatpa enemmänkin, kuin vaan voisivat'."

Tom meni kotia surkealla tuulella, ja hän näki kauheoita unia koko tämän yön. Seuraavana ja sen jälkimäisenä päivänä kuleksi hän raatihuoneen läheisyydessä, hänen mielensä teki astumaan sisään käräjä-huoneesen, vaan hän hillitsi itseänsä. Huck'in kokemus oli sama. Kumpikin kartti toisiansa. Kumpikin menivät pois välistä, vaan sama kauhea lumous toi heidät aina takaisin vähän-ajan päästä. Tom piti korvansa auki, kun joku vetelehtiä tölppi ulos käräjä-huoneesta, vaan uutiset olivat säännöllisesti surulliset; ansa vetäytyi vaan tiukemmalle Potters paran kaulan ympärille. Toisen käräjäpäivän lopulla kuului puheesta kaupungilla, että Indiani-Joen todistus seisoi varmana, ja että siitä, minkälaisen tuomion jury julistaisi, ei enää ollut epäilemistäkään.

Tom oli myöhään ulkona tänä yönä ja meni nukkumaan ikkunasta. Hän oli ylen liikutetulla mielenalalla. Tuntia kului, ennen kuin hän nukkui. Seuraavana aamuna tulvaili koko kaupungin väestö raatihuoneelle, sillä tämä oli se suuri päivä, jona tuomio piti julistettaman. Sekä miehiä että naisia oli yhtä paljon kuulia-joukossa. Pitkällisen odotuksen perästä astui jury sisään jo, istui paikoillensa; vähä myöhemmin tuotiin Potters sisään raudoissa, kalvakkana ja kuihtuneena, ujon ja toivottoman näköisenä, asetettiin hänet niin, että kaikkein uteliaiden silmät voivat tuijottaa häneen. Yhtä suuren huomion nosti Indiani-Joen eloton naama. Vielä vähäinen odotus, tuomari tuli, ja sheriffi julisti käräjät avatuiksi. Nyt seurasi nuo tavalliset kuiskeet asian-ajajain kesken ja paperien kokoaminen. Nämä yksityisyydet, ja näistä rippuva viivykki, vaikuttivat valmistelevan ilman, joka oli täynnä totuutta ja vetovoimaa.

Nyt kutsuttiin eräs vierasmies sisään, joka todisti, että hän oli nähnyt Muff Potterin peseytymässä ojan reunalla, varhain samana aamuna kuin murha tapahtui, ja että hän heti kuin oli nähnyt hänet oli hiipinyt pois. Vielä joitakuita kysymyksiä, ja yleinen päälle-kantaja sanoi:

"Epää vieras-mies."

Vanki nosti silmänsä hetkiseksi, vaan antoi niiden taas laskeutua, kun hänen asian-ajajansa sanoi:

"Minulla ei ole mitään kysyttävää."

Seuraava vierasmies todisti veitsen löydön ruumiin vierestä. Yleinen päälle kantaja sanoi:

"Epää vieras-mies."

"Minulla ei ole mitään kysyttävää," vastasi Potters'in asian-ajaja.