Utelias kummastus näyttäytyi kaikkein salissa olevien naamoilla, samoin Potters'inkin. Kaikkein silmät kääntyivät nyt uteliaasti Tom'in puoleen, kun hän astui oikeus pöydän eteen. Poika näytti hyvin hämmästyneeltä, sillä hän oli peloissansa. Hän sai vannoa.
"Tuomas Sawyer, missä olitte te seitsemästoista päivä Kesäkuuta, noin puoliyön aikana?"
Tom katsahti Indiani-Joen tylyihin silmiin, ja hänen kielensä tarttui kurkku-lakeen kiini. Läsnäoliat kuuntelivat niin tarkkaan, ett'eivät edes uskaltaneet hengittääkään; vaan Tom ei saanut sanaa suustansa. Vähän ajan kuluttua sai poika toki niin paljon uskallusta, että sai vastanneeksi niin kovalla äänellä, että likimmäiset kumminkin kuulivat:
"Hautausmaalla!"
"Vähän kovemmalla äänellä, olkaa hyvä. Älkää peljätkö. Te olitte —"
"Hautausmaalla."
Ylen-katseellinen nauru välähti Indiani-Joen muodolla.
"Olitteko te jossain Horse Williams'in haudan läheisyydessä?"
"Olin."
"Puhukaa kovemmalla äänellä. Kuinka lähellä sitä te olitte?"