"Hänellä ei ollut sukunimeä. Kuninkailla ei ole muuta kuin ristimänimi."
"Eikö?"
"Ei, sanon minä sinulle?"
"Hyvä, jos he pitävät siitä, Tom, niin on hyvä; vaan minä en tahtoisi olla kuningas, ja kantaa ainoastaan yhtä ristimä nimeä, aivan kuin neekerit. Vaan minä — missä me ensin kaivamme?"
"Niin, minä en tiedä. Jos me alkaisimme sillä vanhalla mädänneellä puulla, joka on Hiljaishuone-ojan takana olevalla kukkulalla?"
"Olkoon menneeksi."
He hankkivat itsellensä rikkonaisen kuokan ja muutaman lapian, ja läksivät pitkälle matkallensa. Kun he tulivat perille, olivat he hiessä ja tuohuksissa; he heittäysivät lepäämään ja tupakoimaan erään lähellä seisovan jalavan siimekseen.
"Tästä minä pidän," sanoi Tom.
"Niin minäkin."
"Huck, jos me löydämme aarteen tästä, mitä ai'ot tehdä osuudellasi?"