"Oh, minä ostan joka ikinen päivä itselleni omena-leivoksen ja lasin vettä mehun kanssa, ja sitten ai'on myös käydä joka ainoalla cirkuksella, joka tulee kaupunkiin. Ole sinä huoleti siitä, kyllä minä hankin itselleni lystiä."
"Vai niin; no, etkös ai'o säästää mitään?"
"Säästää? Mitä hyötyä siitä olisi?"
"Eipä muuta kuin se, että olisi jotakin, jolla eläisit eteenkin päin."
"Ei se kannattaisi. Isäni tulisi takaisin kaupunkiin jonakuna päivänä, ottaisi rahat minulta, jos en olisi ennättänyt hävittää niitä, ja ole varma siitä, ett'eivät ne kestäisi kauan hänen käsissänsä. Mitäs sinä ai'ot tehdä osallasi, Tom?"
"Minä ostan itselleni uuden rummun, oikein todellisen miekan, punaisen huivin, verikoiran pennun, ja sitten aio'n minä naida."
"Naida!"
"Juuri niin."
"Tom, — sinä et mahda olla oikein viisas."
"Odotahan — niin saat nähdä."