"Vaan, Tom, se nyt on tyhmin työ kuin kuunaan voit tehdä. Katsos isääni ja äitiäni. Tappelevat! Eivätkä he muuta tehneetkään. Muistan vielä hyvin kyllä."
"Mitä sitten? Se tyttö, jonka minä otan vaimokseni, ei tappele."
"Luullakseni ovat he, Tom, kaikki yhdenlaisia. Kaikki repivät he silmät päästämme. Ajattele sinä vaan vielä kerran pääsi ympäri, ennen kuin sen teet. Kyllä se on parasta, sen vakuutan. Mikä on repakon nimi?"
"Se ei ole mikään repakko, se on tyttö."
"Luullakseni on se jokseenkin sama; jotkut sanovat repakko, toiset tyttö — kummallakin on melkein yhtä oikein. Kaikissa tapauksissa, mikä hänen on nimensä, Tom?"
"Minä sanon sen sinulle vasta — en nyt."
"Vai niin — no, sama se. Se on vaan se, että sinun tultuasi naimisiin, minä tulen olemaan vielä enemmän yksinäni kuin ennen."
"Et suinkaan, sinun pitää muuttaa luokseni asumaan. Nouskaamme nyt ylös ja alkakaamme työmme."
He työskentelivät ja hikoilivat puolituntia. Ei löytynyt mitään. He kaivoivat vielä puolen tuntia; eikä nytkän paremmalla onnella. Huck sanoi:
"Kaivaavatko he aina näin syvään kuin tässä?"