"Välistä — ei aina. Tavallisesti ei. Luullakseni emme ole sattuneet oikealle paikalle."
He valitsivat uuden paikan ja alkoivat uudelleen. Työ kävi hiukan hitaammin, vaan he edistyivät kumminkin. He kaivoivat hetkisen ääneti. Viimein nojautui Huck lapionsa vartta vasten, pyhkäsi nuttunsa hihalla hikikarpalot otsaltansa ja sanoi:
"Missä ai'ot sinä kaivaa sitten, kuin olemme valmiit tämän kanssa?"
"Mielestäni pitäisi meidän koetella vanhan puun alta, joka on Cardiff
Hill'illä, lesken talon takana."
"Niin, se pitäisi olla hyvä paikka. Vaan jos leski ottaa meiltä pois löytömme, Tom? Se on hänen maallansa."
"Hän ottaisi! Niin, ehkä koettaa. Vaan se, joka löytää kätketyn aarteen, on myös sen omistaja. Olipa se kenen maalla hyvänsä."
Tämä oli tyydyttävä vastaus. Työ jatkui. Vähän ajan kuluttua sanoi Huck:
"Lempo, me olemme varmaan taaskin väärällä paikalla. Mitä sinä luulet?"
"Tämä on kovin konstikasta, Huck. Minä en ymmärrä sitä. Välistä paneutuvat noita akat väliin. Pahoin pelkään siinä olevan koko sairauden nytkin."
"Ei! Noidilla ei ole valtaa päivällä."