"Siitä voit olla varma. Kun vaan pääset sinne hengen vaaratta."
"Huck, me pääsemme sinne ilman vähintäkään vaaraa."
"Finemang," sanoi Mooperin muija! Minkätähden luulet rahain —"
"Huck, odotahan siksi kuin olemme siellä. Jos emme löydä niitä sieltä, niin saat rumpuni ja kaikki, mitä minulla on. Niin totta kuin minun nimeni on Tom."
"Hyvä — sanasta miestä sarvesta härkää. Milloin lähdemme?"
"Vaikka paikalla, jos niin tahdot. Oletkos kyllin voimissasi?"
"Onko se syvässäkin luolassa? Minä olen nyt ollut jalkeilla kolme, neljä päivää, vaan minä en jaksa kulkea pitemmältä kuin peninkulman, Tom — varsinkin luulen niin."
"Kellä muulla hyvänsä on se viidenpeninkulman syvyydessä, Huck, vaan minä tiedän oikotien, jota ei kukaan muu tunne, Huck, minä soudan sinut perille asti venheellä. Minä tuon venheen tänne ja soudan sen takaisinkin, aivan yksinäni. Sinun ei tarvitse panna rikkaa ristiin."
"Ei muuta kuin tielle, Tom."
"Se on hyvä. Meidän pitää ensiksi ottaa mukaamme vähän leipää ja lihaa, piippumme, yksi tai pari pussia, joitakuita leiju-nuoria, ja koko joukko näitä uusia kapineita, joita he kutsuvat tulitikuiksi. Usko, jos tahdot, niin toivoin, viimeksi kuin kävin tuolla, monta kertaa, että näitä olisi ollut mukanani edes joitakuita."