Nyt odottivat he äänetöinnä, niinkuin heistä tuntui, jokseenkin pitkän ajan. Etäisen tarha-pöllön ääni oli ainoa ääni, joka häiritsi tuota haudan äänettömyyttä. Tomin ajatukset alkoivat käydä painaviksi. Hänen piti saada puhe käymään. Niin kuiskasi hän:
"Hucky, mitä sinä luulet kuolleitten pitävän meidän täällä olosta?"
"Toivoisinpa tietäväni sen. Täällä on niin nuoskea, eikö sinusta tunnu siltä?"
"Niin on, hyi!"
Jonkun aikaa vallitsi nyt äänettömyys, jolla ajalla pojat miettivät tätä kysymystä. Tom sanoi:
"Huck! Luuletko Hoss Williams'in kuulevan puhettamme?"
"Luonnollisesti. Varmaankin kuulee hänen sielunsa."
Tom, hetken äänetönnä oltuansa:
"Toivoisin sanoneeni Herra Williams. Vaan en minä tarkoittanut mitään pahaa. Kaikki ihmiset kutsuivat häntä Hoss'iksi."
"Ihminen ei voi olla milloinkaan kyllin varova puheissansa kuolleista."