"Ooh, älä ole milläsikään. En minä luule heidän tekevän meille mitään. Emmehän ole missään pahan teossa. Jos olemme aivan hiljaa ehkä he eivät huomaakaan meitä."
"Minä koetan, Tom, vaan Herra Jumala, koko ruumiini vapisee."
"Kuule!"
Pojat kallistivat päänsä vastakkain ja uskalsivat tuskin huokua. Hiljaa puhuvia ääniä läheni toiselta puolen hautausmaata.
"Katsos! Katsos tuonne," kuiskasi Tom. "Mikä se on?"
"Se on pirun-tuli. Voi, Tom, tämä on kauheata!"
Eräitä epäselviä haamuja läheni pimeydessä, muuan heistä heiluttaen vanhanaikuista läkki lyhtyä kädessänsä, joka pilkutti maan lukemattomilla valo-pisteillä. Nyt kuiskasi Huckleberry vavisten:
"Ne on perkeleitä, se on varma se. Kolme kappaletta! Hyvä Jumala, Tom, me olemme kuoleman omat, se on varma se! Osaatkos rukoilla?"
"Minä tahdon koettaa, kunhan et pelkää. He eivät tee meille mitään pahaa. 'Herra, sä, joka lapsia rakastat, katsos' —"
"Sssi —"