"Oh, ei se kelpaa tässä asiassa. Se on kyllä hyvä tavallisissa, vähäpätöisissä asioissa — varsinkin tyttörepakoihin kanssa, sillä he pettävät kumminkin kaikissa tapauksissa, ja livertävät, jos tulevat pihtiin — vaan tärkeässä asiassa niinkuin tässä, pitäisi se olla kirjallisesti, ja verellä."
Tomin koko olento myönsi tämän käsityksen asiasta. Tämä oli syvä, jylhä ja hirvittävä; tunti, asian-haarat, ympäristö olivat myötäsointuusuudessa tämän kanssa. Hän otti puhtaan laudan kappaleen, jonka näki kuuvalossa, veti esiin taskustansa pienen punaliitu-kappaleen, ja piirsi kuuvalossa vaivaloisesta seuraavat rivit, painaen paksumpia riviä piirtäissänsä kielensä hampaitaan vasten, hienompia piirtäessä veti hän sen taas takaisin:
Huck Finn ja Tom Sawyer vannovat että he ovat ääneti asiasta ja että he toivovat vaikka kuolevansa tielle jos puhuvat
Huckleberry ihmetteli suuresti Tomin sukkelaa kirjoitustaitoa ja hänen kaunista kieltään. Hän otti paikalla neulan nuttunsa kauluksen käänteestä ja aikoi sillä tehdä naarmua nahkaansa, kun Tom sanoi:
"Älä! Älä tee sitä. Nuppineula on messinkiä. Siinä voipi olla
Espanian-viheriää."
"Mitä se on Espanian-viheriä?"
"Se on myrkkyä. Juuri sitä se on. Koetahan kerran syödä sitä, niin saat nähdä."
Nyt otti Tom säikeen pään silmäneulastansa ja kumpikin poika raapi sillä peukalonsa lihaisinta paikkaa, ja puristivat esiin pisaran vertä.
Vähitellen useampia kertoja puristettuansa, sai Tom nimensä alkukirjaimet piirretyksi, käyttäen pännänä sakari-sormeansa. Sitten neuvoi hän Huckleberry'n tekemään H ja F. ja valakirja oli nyt valmis. Nyt hautasivat he laudan kappaleen seinämälle moninaisilla hirvittävillä noitatempuilla, ja ne siteet jotka sitoivat heidän kielensä, pidettiin nyt lukituina, ja lukon avain ikäänkuin poisviskattuna.
Eräs haamu hiipi nyt varovasti sisään muutamasta reiästä, joka oli vastapäätä olevassa rapistuneessa muurissa, vaan pojat eivät havainneet sitä.