"Niin. Hänellä on hallussaan timantteja kahdentoistatuhannen dollarin arvosta."
"Missä — missä hän on? — Kuka se on? — Osoita hänet meille!" huusivat kaikki sekaisin.
"Sano minulle hänen nimensä, poikani, niin sheriffi ottaa hänet kiinni.
Kuka se on?" sanoi tuomari.
"Jupiter Dunlap, tuo kuolleeksi luultu."
Nytkin syntyi rajaton kiihtymys; mutta Jupiter, joka jo ennestään oli kyllin nolattu, näytti ikäänkuin kivettyneen hämmästyksestä. Vihdoin hän huusi itkunsekaisella äänellä:
"Herra puheenjohtaja, se on todella vale. Olenhan jo muutenkin joutunut pahasti kiikkiin ja kadun suuresti. Brace houkutteli minut siihen ja lupasi tehdä minut ennen pitkää rikkaaksi mieheksi. Mutta timantteja en ole varastanut. Ihan totta, minulla ei ole mitään timantteja; sheriffi saa hakea niin paljon kuin tahtoo."
"Herra puheenjohtaja", pisti Tom väliin, "ei ollut ehkä oikein, että sanoin häntä varkaaksi. Hän on varastanut timantit tietämättään. Hänen veljensä Jack varasti ne toisilta varkailta ja Jupiter varasti ne veljeltään Jackilta, kun hän makasi kuolleena maassa. Ja kuukauden hän on kuljeksinut täällä ympäri kahdentoistatuhannen dollarin timantit mukanaan, aivankuin olisi köyhä mies. Nytkin hänellä on päällään koko tuo rikkaus."
"Tutkikaa hänen vaatteensa, sheriffi", sanoi tuomari.
Sheriffi etsi hänet kiireestä kantapäähän: hänen hattunsa, sukat, vaatteitten saumat, saappaat, sanalla sanoen kaikki. Tom seisoi vieressä levollisena ja odotti sopivaa hetkeä. Vihdoin sheriffi heitti etsimisen. Pettymys kuvastui kaikkien kasvoilla, ja Jupiter sanoi:
"Siinä nyt näette, että olin oikeassa!"