»Mikä sinua vaivaa, Ellen?» hän kysyi.
»Ei mikään — on vain niin kuuma, ettei ruoka maistu», Ellen sanoi.
Caleb nauroi. »No, no, Ellen. Pari päivää vielä terveellistä työtä, niin et huomaakaan kuumuutta. Sääli, että minä olen liian vanha tullakseni mukaan pellolle ruokahalun hakuun. Ei mikään ole sen parempaa — ei mikään, vai mitä, Charlie? Charliesta tulee pian ensiluokan haravoitsija. Pitää kai korottaa sinut niittäjäksi ensi kesänä, vai mitä?»
Caleb oli hyvällä tuulella, puhelias, toivorikas. Hän oli tavannut erään islantilaisen järven tuolta puolen, ja tiedot sieltä käsin olivat hyviä. Sitäpaitsi hän oli ostanut Ericksonilta naurettavan halvalla kaksi hyvää nuorta emäsikaa sen sijalle, joka oli kuollut. Niinpä kaikki näytti käyvän hyvin — erittäin hyvin todellakin.
Hän nousi pöydästä kehottaen toisia lähtemään viipymättä työhön. Sitten hän valjasti tamman rattaitten eteen ja ajoi Bjarnassoniin.
II.
Pienten rattaitten ratistessa kuivalla tiellä Caleb antoi katseensa kulkea Thorvaldsonin maiden yli, jotka sijaitsivat kaukana lännen puolella. Mainio laidunmaa meni siellä kerrassaan hukkaan naisten hoidossa — Thorvaldson itsekin oli näitä Calebin mielestä. Mies, joka ei voinut saada aikaan mitään parempaa kuin yhdeksän tyttöä, ei kyennyt maata viljelemään. Ja sittenkin Thorvaldson oli ystävyyssuhteissa mahtavan Bjarnassonin kanssa — oli saanut häneltä lainaksi rahaa, se tiedettiin, kun hänen ja hänen kymmenen naisensa asiat kävivät huonosti. Täytyi jollakin tavalla koettaa saada Thorvaldson hellittämään ainakin osa tästä mainiosta maastaan…
Calebin ajatukset siirtyivät Ameliaan. Hän oli viime aikoina käyttäytynyt hyvin. Ehkäpä hän alkoi jo käsittää, ettei lasten kapinoimisesta ollut mitään hyötyä — vaikkei ottanutkaan lukuun Mark Jordania. Ja sitäpaitsi oli hyvä muistuttaa hänelle hänen pientä erehdystänsä — tuota pientä erehdystä. Siis, viisainta oli käydä tervehtimässä tuota nuorta miestä, ennenkuin Klovaczit saapuivat kotiin. Kuulustella häntä ja kertoa sitten Amelialle, millainen herra hän oikeastaan oli. Hyvä tuuma, tosiaankin, Amelia antaisi kernaammin sydämensä pakahtua kuin sallisi ilmaista tuolle herralle hänen syntyperäänsä. Ehkäpä hän ei naisi edes opettajatartakaan, jos hän tietäisi, ettei hänellä ollut tarjottavana hänelle mitään nimeä. Amelia voisi tarttua kiinni tähän pieneen ajatukseen. Niin, voisi todellakin olla hyvä käydä Mark Jordania tervehtimässä.
Mutta tässä olikin jo Thorvald Thorvaldsonin kehno farmi. Ja Thorvaldsonin niittokone pihalla. Hän ei ollut siis vielä alottanut heinäntekoa. Ehkäpä joku tyttäristä sairasti hammassärkyä ja heinänteko viivästyi sen vuoksi. Tavallisesti ei Thorvaldson kuitenkaan sietänyt viivytyksiä. Hän ylpeili isännyydestänsä, mutta hän ei harkinnut kylliksi asioita ennakolta. Hänellä ei ollut oikeutta olla farmari, ei oikeutta omistaa hyvää maapalstaa — viljavaa laidunmaata.
Thorvald Thorvaldsonin tanakka vartalo ilmestyi talon kynnykselle. Hän pyyhkäisi viiksiään kädellään merkiksi siitä, että hän äsken oli syönyt. Sitten hän ojensi kätensä Calebille, joka tervehti häntä ystävällisesti. Thorvaldin liiveillä Caleb keksi kalanruodon sekä suomuksen. Hm.