»Mitä sinä ajattelet, Emma?» hän kysyi uudelleen.
Mutta Emma punastui vielä entistään enemmän, ja Lind otaksui, että jos hän todellakin oli ajatellut jotain, niin saattoi se yhtä hyvin jäädä sanomattakin. Emma oli vaiti ja läksi lypsämään Rosabellea. Hänen ajatuksensa olivat tosiaankin liian syvät, jotta niitä olisi voinut ilmaista.
Lindin lähdettyä purskahti Emma itkuun. Opettajatar oli aivan liiaksi kaunis ja suloinen. Hänen oli mahdoton seurustella tuttavallisesti hänen kanssaan.
Sellaisen vaikutuksen Lind teki tulollaan Oelandiin.
VIII.
Lauantai-iltana Lind astui kotiin hienossa usvassa, joka kohosi pohjoisen puolella olevista suomaista.
Omituista helmeilevää taustaa vasten kohosi miehen jättiläisvartalo hevosen rinnalla. Kun Lind astui pellon poikki, tuli mies häntä vastaan ja hän tunsi hänet Fusi Aronsoniksi, pitkäksi islantilaiseksi. Lind oli jutellut hänen kanssaan vain kerran aikaisemmin, kun hän ja Jude olivat löytäneet karjan Aronsonin maiden puolelta.
Fusi otti hatun päästään, kun Lind puhutteli häntä, ja vastasi hänen tervehdykseensä. Hän teki komean, mutta yksinäisen vaikutuksen, niinkuin korkea kukkula on yksinäinen tai suuri tammi keskellä ruohoaavikkoa.
Fusi palasi takaisin Lindin keralla kuusimetsän reunaa pitkin, joka kohosi mustana sumun yläpuolella.
»Minä ajattelin juuri, miten onnellisia te täällä olette, kun teillä on kevät niin lähellänne», sanoi Lind vilkaisten Fusiin.