»Järvi on riistänyt meiltä kaksi perheemme jäsentä. Toinen oli veljeni, Gisli, toinen sisareni Althean sulhanen. He olivat ystäviä, mutta joutuivat riitaan. He jatkoivat riitaansa järvellä, kahdessa eri veneessä. Oli myrsky — järvi riisti heidät. Emme ole vielä löytäneet heitä — ei pienintäkään jälkeä. Ennen sitä emme salli vieraiden kalastaa järvessä. Caleb Gare väittää, että hän aikoo tulla tänne kalaan. Mutta me olemme kieltäneet. Meidän perheemme on suuri, miss Archer. Me emme salli muiden kalastaa järvessä, jonne meidän vainajamme ovat hautautuneet.» Nuori Erik lopetti vakavana.
Tuuli ja vesi taisteli rantaa vasten. Lind vapisi koko ruumiiltaan.
»He eivät saa rauhaa, ennenkuin olemme löytäneet heidät», sanoi vanhempi Althea. Hänen veljentyttärensä ja kaimansa istui ääneti silmät maahan luotuina.
Alettiin puhua yliluonnollisista tapahtumista, näyistä ja enteistä sekä onnettomuuksista, jotka kohtaavat varomattomia. Suuri, luiseva Mathias kertoi juhlallisena Bjarnassonien entisestä sukuylpeydestä Islannissa sekä eräästä heimon jäsenestä, joka oli joutunut onnettomuuden uhriksi, kun ei tahtonut totella tätä suurta sukua. Hän kertoi, miten vanhojen kirous kohtasi häntä ja miten hänen päivänsä olivat alituista tuskaa ja yöt epätoivoa, niin ettei edes kuolema voinut tuoda unhotusta. Mathiaksen kertomus oli kauttaaltaan tenhoavan runollinen ja surunvoittoisen romanttinen. Hän oli elänyt suuressa yksinäisyydessä ja tiesi, että jokaisen ihmisen sielua ympäröi mittaamaton Yksinäisyys, ja että tämän alueen muodot ovat nimettömiä ja selittämättömiä. Niinpä suuren perheen jäsenten oli hyvä liittyä yhteen pitääkseen loitolla suuren Yksinäisyyden uhkaukset ja kauhut.
Kun opettajatar vihdoin läksi levolle, oli myrsky lauennut. Korkealla tuulen yläpuolella, joka vinkui kivitalon suurten katonkannattimien alla, kaikuivat villihanhien pitkäveteiset äänet. Niiden kirkuna viilsi sydäntä kuin maailmankaikkeuden yksinäisyys… tunkeutuen etsien ja haparoiden hiljaisuuden läpi.
IV.
Thorvald Thorvaldsonin farmi oli puolitiessä Garen ja Bjarnassonin talojen välillä.
Thorvaldilla oli yhdeksän tytärtä eikä ainoatakaan poikaa. Siitä oli luonnollisena seurauksena, että hänen farminsa oli huonossa hoidossa; se oli karua maata, jolla ei ollut muuta arvoa, kuin että se esti Caleb Garen kunnianhimoa laajentamasta maitaan kauemmaksi länteen. Tämä seikka, Thorvald väitti, korvasi kuitenkin kaiken muun.
Lind pysähtyi heille palatessaan kotiin Bjarnassonista puhuakseen mrs. Thorvaldsonin kanssa tämän nuorempien tyttärien päistä. Hän tahtoi käsitellä asiaa arkatuntoisesti.
Rattailta hän saattoi nähdä mrs. Thorvaldsonin ottelevan karjansa kanssa karjapihalla — näki hänen työntävän ja tuuppivan elukoita saadakseen ne erilleen toisistaan. Lind huomasi myös hänen olevan raskaana.