Läpi pimeän erämaan!
Kun ennätin silmies eteen, olin lopen uupunut: näin kauhistuneena, kuinka oli silmäs vain raketit, jotka heittää valtavat kaaret yli Jumalan pilvien. Ja sammuvat. Pimeyteen koko taivas pakahtui.
Minä huudan erämaassa: ei totuutta olekaan!
VIATTOMAT KÄDET
Älä näytä käsiäsi.
En ole sen arvoinen:
ne on liian viattomat.
Pirun kautta vannon sen,
pirun mustan naaman kautta,
joka peilistä irvistää
ja merkkikielin vakuuttaa,
ett' vala voimaan jää,
vaikk' onkin syyllinen suuni
sen valhein lausunut,
sama ylen-syyllinen suuni,
mi on käsiäs suudellut.
Älä näytä käsiäsi.
En ole sen arvoinen:
ne on liian viattomat.
Pirun kautta vannon sen.
KAKSINAAMA
En, jumal'avita, voikaan minä sietää kauempaa. Tänä päivänä purjeet nostan, saa jäädä Franskan maa,