Kuka voi pidättää sydäntään
puristetuin käsin?
Kuka voi hillitä askeleitteni määräämättömän kiireen: eteenpäin, eteenpäin! Hauta on edessä.
— Alistuminen on elämää: kukkasia nousee, -kalpeita, unisia kukkia, jotka elävät sunnuntaisin hautakummuilla!
— En tiennyt sinun koskaan valehtelevan: eihän minulla ollut kuin sinä. Sinä menit pois.
TOTUUS
Olen petetty ja myyty: ei totuutta ollutkaan.
Minä luulin: se piili jossain, minä etsin ja hain, ja ihmiset minä kysymyksin kiedoin; joka päivä ja yö minä riensin kuin haamu ihmeellinen.
Sinut kaukaa näin. Ja katsoin, miten tähdet satoivat sinun silmies autuudesta.
Joku kuiskasi salaa mulle sanat nöyrät ja varovat: Käy kiertotietä, ja lyhty ota käteesi matkalles!
Minä ryntäsin suoraan. Ja nuijaa minä heilutin rientäissäin; oli ylläni leijonan talja ja nilkoissa kahleitten jäljet.