Oli pertuskan nenässä lyhty. Ja kannukset kimmeltäin sen Vivikan ikkunan alle minä ratsastavan näin.
Se kerjäs: yhden katseen
kun neito hälle sois
jo hautaan rauhassa laukkais
ja rauhassa maata vois.
Oi pieni Margareta:
yks katse mulle suo!
Ei heitetty sun ruumistas
linnan portin luo.
Ei piikkineito saanut
sua syliinsä kamalaan.
— Mutta kaunis Vivika Trotte:
hänet syöstiin kuolemaan.
Ja sydän ripustettiin
yli portin rautaisen —
Oi neiti Margareta,
minä tiedän kyllä sen,
minä tiedän, Margareta: et voi mua rakastaa. Minä ikinä en tulla sun ikkunas alle saa.
LAPSENMURHA
Etkös pelkää, piika? Puiston ylle uusikuu niinkuin kirkas veitsi äkkiä laskeutuu.
Ehtoon katvetessa
neiti jalosyntyinen,
kuollut neiti ajaa
keskeen varjojen,
sulkalakki päässä, jahtitorvi huulillaan, piiskansiimoin lyöden villiä ratsuaan,