kuulee pöllön huudon menninkäisten nauravan, muurin alta itkun lapsi-vainajan,
säpsähtää ja kiitää jahtihaukka olallaan läpi hämmästyneen, aution pihamaan.
Kuu on kirkas veitsi. Ruskeata verta on tulvillansa lehdet viileän puistikon.
PYÖVELINTALO
Kävin kevytmielisenä talosi ohitse, kuningaskunnan virkaheitto pyöveli. Sinun talosi katolla punavalkeat tiilet olivat ihmisen lihaa. Ja lamppusi tuikkeessa itse istuit ja luit, niin että kuului kadulle, katumuspsalmia vaskihelaisesta kirjasta.
Ja ilmassa ympärilläsi katselivat rikollisten punatukkaiset, syyttävät päät.
Minäkin olen rikollinen, oi virkaheitto pyöveli. Mutta en, en syytä sinua, vaan itseäni, joka on sinua säälimättömämpi.
LEIJONANKESYTTÄJÄ
Oi saavu, jos voit, ja vielä yli kaupungin vapisevan yks kerta katso: sä löydät mun huoneeni ikkunan,
jos havaita yltä pilvein, läpi savu-pylvästöin voit keltaisen kynttilän juovan, joka piirtyy keskiöin.