Minä ristikkoikkunaani,
veli, nojasin kolkon pään
— ja kasvot, opetetut
joka hetki hymyilemään,
minä peitin kämmeniini.
Hei, pedot, ulvomaan!
Olen leijonankesyttäjä,
minut kyllä tunnetaan.
Minä kesytin metsänluomat ja katseet neitojen. Jätin yhden kesyttämättä: tämän villisydämen.
* * *
Tämä lienee rakkausdraama, veli porvari-aatelismies: primadonna voi olla kuollut tai elääkin kenties.
Ens' rakastajan osa
oli julma ja luonnoton.
Veli, tunsit primadonnan:
se sureva leskes on.
Sata jalopeuraa mulle
meni kerran sydämeen.
Sinun verelläs, huomenissa,
veli, virutin tantereen.
Veli, onton katsees eestä minä vavisten pakenen. Sinun kuolleitten kasvojes väri on kynttilänkeltainen.
YÖLLINEN TELOITUSPAIKKA
Älä vapise, armas, yhtään!
Olen kyllä syyllinen.
Olen tappanut mä kerran
ylen hyvän ihmisen.