… Vai onko, sanoo Thompson itsekseen,
Englannin politiikka aivan turhaa…
Se Sovjetiin ei näytä tehonneen,
ne siellä niinkuin puolihullut murhaa…
… En tainnut mainitakaan, että tää
on Tanskanmaasta mulle juuri tullut.
Ääneensä sanoo tämän Mustapää.
Ne Tanskan lyyrikot on puolihullut…
… No, Bonnelykke… Junalyriikkaa…
Ja illan valtaa sellon hautasoitto:
Maa on niin musta, musta, musta maa
ja taivas on niin etäinen ja loitto.
Se ihmisien osaks annettiin:
yks päivä elää, kuolla huomenna jo.
… Oi. Yö jo tuli Wintergarteniin,
jo katos viimeinenkin päivänkajo.
Oi Ganymedes. Thompson, Mustapää,
kaks sälliä sun tykönäsi löytään.
(He lähtee kohta. Silloin tähän jää
kaks tyhjää olutseideliä pöytään.)
IV
TRIPOLIS
1. Miss Annabel
Hei, kaksi nuorta: sälliä,
Thompson ja Mustapää
purjehtien saapuivat Tripoliin kaupunkiin.
Vaan Tripolikseen saapuu ken, se on oma Tripoliin:
hän täällä viihtyy vain
isänmaansa unhoittain.
Hei, indigonvärinen taivas
yllä palmujen,
hullut, hullut tanssit
neekerinaisien.
Nauraa kultainen hiekka,
soittaa haikea, haikea pilliniekka
Tripoliissa.
Hei, kaksi nuorta sälliä,
Thompson ja Mustapää,
läksi kerran Tripoliissa katuja kulkemaan.
He näkivät arabialaiset, jotka lakanat viittoinaan
lensivät yli maan
jaloilla ratsuillaan.
Hei, indigonvärinen taivas
yllä palmujen,
hullut, hullut tanssit
neekerinaisien.
Nauraa kultainen hiekka,
soittaa haikea, haikea pilliniekka
Tripoliissa.