AURA: Oletpa sinä lapsellinen, Vilppu. Usko minua, mitä minä sanon. Minä en häntä jätä. Olen päättänyt häntä seurata ja seuraan vaikka maailman ääriin asti. Mene, juokse pian, Vilppu hyvä!
VILPPU: Saatanhan minä mennä. (Menee.)
HELENA (Vilpulle jälkeen). Minä tulen myöskin. (Auralle.) Minä kyllä tulen vielä takaisin, Aura. (Menee.)
AURA: Hyvä on! (Roslundille.) No, menkää tekin! Mitä te tänne jäätte?
ROSLUND: Minulla olisi kanssasi vähän puhuttavaa, Aura.
AURA: Ei minulla ole aikaa, Minä odotan tänne erästä toista henkilöä.
ROSLUND: Kyllä minä kohta lähden. Ole ihan huoleti vain! Älä nyt ole noin levoton!
AURA: Enhän minä mitä levoton ole. No, mitä teillä sitte on sanottavaa?
Sanokaa pian!
ROSLUND: Sinun pitäisi nyt hiukan tyyntyä, Aura! Sano minulle: kuinka sinun asiasi oikeastaan ovat?
AURA (Naurahtaen). Mitkä asiat? Olettepas te hepsu! Hyvinhän minun asiani ovat.