ROSLUND: Kuka niin? Ketä sinä odotat?
AURA: Hän tulee, Manu. Hän piiloutui tuonne ylisen portaille! Menkää pois nyt, että hän saa tulla luokseni!
ROSLUND: Mitä sinä nyt turhia hourit?! En minä kuullut mitään.
AURA: On, on, siellä hän on. Minä menen katsomaan. (Menee katsomaan.)
ROSLUND (Hänen jälkeensä, tehden käsillään kummastelevan eleen).
Tämähän on ihan merkillistä!
AURA (Kirkaisee ja juoksee huutaen sisään, piiloutuen Roslundin taakse, jonka asettaa itsensä ja oven väliin). Ei, ei, se ei ollutkaan hän! Suojelkaa, suojelkaa!
ROSLUND: Aura hyvä! Mikä ihme sinun nyt on?! Sano!
AURA: Se olikin Reetu! Aukaisin ylisen oven, niin siellä pimeässä seisoi Reetu Sirkka kuolleena käsivarrellaan. Hän on tullut takaisin! Hän on tuonut Sirkan tänne. Menkää, ottakaa häneltä Sirkka pois! Sehän on teidän lapsenne. Menkää, ottakaa! (Sydäntäsärkevällä, pakahtuvalla äänellä.) Minä en jaksa, minä en jaksa enää.
ROSLUND: Ihanhan sinä olet sairas, lapsi raukka. Koeta nyt hiukkasen tyyntyä, Aura hyvä! Käy tuohon sohvalle pitkällesi ja pane pää nyyttisi päälle. (Vie hänet sohvalle.)
AURA: En minä, en. Tähän minä en käy maata, en koskaan, en koskaan.