ROSLUND: No istutaan tässä sitte. Jahka tulee Helena, niin lähetän hänet lääkäriä noutamaan. Sinähän olet ihan sairas, lapsikulta.
AURA: Enkä ole. Ei tarvitse lääkäriä. Ei tarvitse mitään. Menkää te nyt pois! Sattuu vielä Manu tulemaan, niin kateeksi käy, kun näkee teidät tässä minun vieressäni. Sitä minä en tahdo, (Ovelle kolkutetaan.) Siinä hän on. Enkös sanonut. (Molemmat hypähtävät ylös. Aura menee ovelle päin.)
PORTIMO (Aukaisee oven).
AURA (Peräytyen). Pastori!
PORTIMO (Tulee sisään). Hyvää päivää! (Kättelee Roslundia ja Auraa.)
Kuulin Auran jo muuttaneen tänne takaisin.
AURA: En, en ole muuttanut. Käymältä vain olen. Lähden heti matkalle.
PORTIMO: No, niin. Pääasia on, että saan Auraa puhutella. — Insinöörin kuulin myös olevan täällä, niin että — — (Jatkaa kuiskaten Roslundille ja ottaa kirjeen esille povitaskustaan.)
AURA: Että mitä niin?
ROSLUND: Ei, ei, minä lähden. Minä jätän pastorin Auran kanssa kahden kesken. (Kättely.) Hyvästi Aura! Aura koettaa nyt olla vain ihan levollinen. (Menee.)
AURA: Mitä, pastori —?