PORTIMO: Minä sain vast'ikään kirjeen, joka aiheuttaa tämän käyntini
Auran puheilla.
AURA: Minkä kirjeen? Keltä? Manultako?
PORTIMO: Ukko Ahkiolta — mieheltänne.
AURA: Mitä minulla on hänen kanssaan tekemistä?
PORTIMO: Eiköhän kuitenkin? Hän ilmoittaa tässä, että hän tätä ennen on ollut niin typerryksissään, ettei ole tietänyt mitä on puhunut, Nyt on hänelle kuitenkin selvinnyt, että hän on menetellyt väärin, kun näin on ottanut murhapolton omaksi syykseen. Herramme johtaa ihmisten teot lopulta kuitenkin aina päivän valoon. Ahkio kieltää — ja omatuntonsa vaatimuksesta — tehneensä ollenkaan murhapolttoa ja peruuttaa tunnustuksensa.
AURA: Niinkuin kukaan uskoisi, mitä se ukkorähjä hassuttelee? Mitäs se muuta latelee? Ja ketäs se nyt syyttää?
PORTIMO: Syyttää hän ei suorastaan tahdo ketään omasta puolestaan.
AURA: Siinäpä se!
PORTIMO: Hän sanoo, että kyllä kärsii sen ajan, kunnes asia tulee oikeudessa esille, ja toivoo, ettei Jumala liian ankarasti tuomitsisi sitä, joka tuosta teosta havaitaan syylliseksi.
AURA: Helenaa kai se siinä tarkoittaa, ketäs muuta? Kai maar' se siitä nyt kovin raskaalta tuntuu, että juuri Helena siitä syylliseksi joutuu?