LAINA: Eipä juuri mitään. Siinä kohta erottiin. Hän sanoi jonnekin kiirehtivänsä ja minä läksin tänne.
AURA (Salavihjauksella). Vai ei sen enempää? Vähänpä siinä kuulumisia olikin. Ja minä kun jo luulin parempaakin saavani kuulla.
LAINA: Ei, mutta kyllä minunkin nyt täytyy kiirehtiä.
AURA: Joko sittenkin?
LAINA: Jo. Hyvästi nyt.
AURA: No, kuinka vain. Hyvästi sitte. Laina.
LAINA (Mennessään). Hauskahan on, että lapsenne näkyy olevan terve.
AURA: Ka, mikäs sen olisi…
LAINA: Hyvästi, hyvästi. (Poistuu.)
AURA (Naurahtaa Lainan mentyä ensin pilkallisen katkerasti, mutta muuttuu yht'äkkiä vakavaksi, seisahtuu paikalleen ja näyttää siltä kuin häneltä yrittäisi pääsemään itku. Samalla kuuluu perältä kolinaa, niinkuin joku ylisen portaita tulisi alas ja)