MANU: Vaan miks'et sinä ollut kotona, niinkuin oli sovittu? Oli käydä ihan saamarin hullusti, ellen olisi hoksannut piiloutua tähän teidän ylisen portaille oven taa.
AURA: Sielläkö sinä…?
MANU: Kyykin siellä siksi, että ehtisi Laina täältä lähteä. Ja onneksihan tuo ei täällä kauan viipynytkään. Eikä taitanut arvatakaan minun piilopaikkaani.
AURA: Anna nyt anteeksi sitte! Minunhan tuo oli syy!
MANU: Minne hittoon sinun sitte juosta piti?
AURA: Sinua tavoittelemaan läksin.
MANU: Kun et malttanut odottaa?!
AURA: En, en malttanut, Manu. Näin sinun Lainan seurassa kulkevan. Se minuun niin kovasti koski.
MANU: Jokopahan?!
AURA: Et usko? Mutta sanon sen suoraan, valehtelematta. Kysy muuten
Helenalta, ell'et usko. Hän oli täällä silloin: näki kaikki.