AURA: Joutavia puheita. Ehkä hänen omaa kerskailuaan vain.
VILPPU: Niinhän tuo kuuluu jo tänne tultuaan sanoneen, palvelenpahan vielä yhden vuoden ja sitte ostan tilan itselleni, vaikkapa pienenkin.
AURA: No, jos niin on, niin sitä enemmän on Vilpun syytä pitää kiirettä Lainan kanssa ja — varsinkin nyt häntä silmällä. Kuka sen Manun tietää, onko sillä oikeat aikeetkaan Lainan suhteen. Vielä ottaa ja viettelee.
VILPPU: Sitäpä minäkin pelkään. Kyllä se semmoiselta kaverilta tuntuu.
AURA: Parasta sitte puhuakin asia sille suoraan, jos Vilppu Lainaa rakastaa.
VILPPU: Eipä taitaisi näin tuo vihakseni pistää ja sydäntäni kaivella, ellei sitä tunnetta Lainaa kohtaan olisi. Mutta jos minä kerran suutun ja sanon, niin sanon sen niin, että kintuissa tuntuu.
MANU (Tulee samalla ulkoa ja suuntaa askeleensa Auraa ja Vilppua kohti).
AURA: Kas, tuossa Manu tuleekin tänne.
MANU (Reimasti). Mitäs salajuonia tässä nurkassa punotaan?
VILPPU: Ihmisten nähden tässä julkisesti istutaan ja puhellaan. Mutta peittoon, näen mä, itse pakenit pimeyden töitäsi tekemään.