VILPPU: Millä sinulle, Laina, semmoisen syyn epäilykseen olen antanut?
LAINA: Siitähän tuo vain näyttää.
VILPPU: Olenhan sanonut, että vuoden perästä toivon…
LAINA (Naurahtaen). Toivot. Toivossa ikä kuluu…
VILPPU: Niinköpäin nyt sitte asiat ovat kääntyneetkin?
LAINA: Eivät ole mitenkään — vielä.
VILPPU: Vielä?!
LAINA: Kuule! Mennään pois täältä! Näetsen, kuinka Aura ja Manu tuolta meihin kiikaroivat.
VILPPU: Ei, puhutaan nyt loppuun, kun kerran alettiin.
LAINA: Voi, voi, nyt tokisen!