ROSLUND: Se voi olla samantekevä!
AURA: Tietysti pastorilta. Tuossahan kauan seisoitte ja juttelitte. Ja tietysti siitä. — Sen kyllä näin kaikesta. (Kuuluu tehtaan toinen puhallus.)
ROSLUND: Kas niin! Ei siis enempää siitä. Mutta toivon, että se siihen loppuukin.
AURA: Vai on Reetu siis käynyt pastorille valittamassa?!
(Pilkallisesti.) Ha-ha-ha-ha-ha! Kaikkia sitä kuulenkin!
ROSLUND: Se voi olla samantekevä, kuka sen on puhunut. Minä en sitä tiedä.
AURA: Mutta minä sen tiedän. Minä olen vissi siitä, että se on hän eikä kukaan muu.
ROSLUND: Jos niin on, niin lienee hänellä ollut syytä siihen.
AURA: Saattaahan olla. Enhän minä sitä kiellä. Huonohan minä olen vaimo Reetulle, joka on niin uskonnollinen mies. — Siksihän he ovatkin pastorin kanssa niin likeisessä mielipiteiden vaihdossa. — Mutta miksi minä Reetulle vaimoksi jouduin, senhän te, insinööri, tiedätte yhtä hyvin kuin minä. Ja kovinhan minä olen huono ihminen, tiedänhän minä sen. Vaan siitä minä en syytä ketään muuta, kuin itseäni.
ROSLUND: No, no, Aura! Ei saa tekeytyä huonommaksi, kuin onkaan! Kelläpä meistä ei olisi vikansa ja suuretkin?! Niin no: hyvästi nyt sitte! (Ojentaa Auralle kätensä.)
AURA (Tarttuu siihen). Hyvästi!