ROSLUND (Poistuu nopeasti rakennuksen taa vasemmalle).
AURA (Seisoo paikallaan, hänen mentyään). Vai on se vanha raato käynyt minusta valittamassa?! (Puolikovaan katkerasti ja pitkään nauraen.) Ha-ha-ha-ha-ha-ha-ha! (Muistaen yht'äkkiä.) Ja Manu joutuu siitä pois paikastaan! (Hänen kasvonsa vääntyvät itkuun, hän vaipuu halkovajan kynnykselle istumaan, peittää kasvonsa esiliinaansa ja itkeä nyyhkyttää hiljakseen. Kuuluu tehtaan kolmas puhallus.)
AURA (Hypähtää istualtaan, kuivaa silmänsä, tunnustelee poveaan, jonne kätki rahat, koppaa vajasta muutaman puun syliinsä ja rientää pihan poikki portaita ylös huoneeseensa.)
HELENA (Huutaa kojustaan Auran rientäessä pihan poikki, mutta tämän siitä välittämättä, pari kertaa). Aura! — — Aura!!
VILPPU (Tulee samassa vasemmalta perältä, nopeasti Helenan kojua kohti).
HELENA: Vilppuko se on? Ensimäisenä ehätit!
VILPPU: On turkasen nälkä.
HELENA: Ruoka on kotona valmista. Käy syömään vain ilman minutta!
Toivon tässä saavani myydyksi vasta uunista ottamiani hiivaleipiä.
Olisin tuossa Aurallekin yhden lämpimiksi antanut, mutta eihän tuo
huutoani kuullut tullakseen hakemaan.
VILPPU: Antakaa tänne! Minä vien hänelle.
HELENA: No, vie! (Valitsee leivän.) Tuossa! Tuohan on hyvin paistunut.
Vie se!