REETU (Matkan päästä). Päivää, Helena! Aioin kyllä syötyäni tulla kättä pistämään.
HELENA: Sitähän minä vainkin katselin, että mitä se Reetu noin alanenänä kulkee! Mitäs häntä muuten kuuluu?
REETU: Yksin päivin ikä kuluu. Mitäpä muuta?!
HELENA: No, Reetu menee syömään sitte! Laitoin sinne pienet lämpimät pöytäänne. (Panee ostajalleen ostokset paperiin.)
REETU: Joko taaskin?! No, kiitoksia, kiitoksia, paljon! Aina se Helena muistaa! Semmoinen herttainen ihminen! (Tulee etualalle ja aikoo mennä kotiinsa portaita ylös.)
AURA (Tulee häntä vastaan lautanen ja läkkituoppi kädessä). No, siinäkö sinäkin?
REETU (Tyynesti). Siinä. Vaan ei liene sulla ruoka pöydässä?
AURA (Laskeutuen pihaan). Paljonpa noita on laitoksia!! Noudan kellarista silakat ja piimän. Luukeitos on valmis ja hiivalämpimät sait Helenalta.
REETU (Käyden kiikkulaudalle istumaan). Jo tuon kuulin ja kiitinkin.
AURA (Pujahtaa vasemmalle rakennuksen päädyn taa).