HELENA: Mikä? Mikä? Sanon, jos tiedän.
REETU: Onko se totta, että Sirkka — — että Sirkka — — (Ei saa sanotuksi, vaan hyrähtää hiljaiseen itkuun.)
HELENA: Herra Jesus siunatkoon! Taaskin! Kuka sen nyt? — Mistä sen
Reetu — —?
REETU: Se on siis totta? Helenakin siis sen tietää?
HELENA: Mistä minä? En minä — — Enhän minä ymmärrä, mitä Reetu tarkoittaakaan?
REETU: Kyllä, kyllä. Jo minä sen näen ja kuulen kaikesta. Se on totta.
Pikku Sirkkuseni ei olekaan minun, ei olekaan minun Sirkkuni! (Itkee.)
HELENA: Kuka sen sanoi, kuka?
REETU: Kuka? Hän itse, — äiti!
HELENA: Ehkä valehteli vain. Ehkä sanoi sen muuten pikapäissään, — ja piloillaan?
REETU: Ei, ei. Kyllä se niin on. Kyllä hän sen tiesi, miksi sen nyt sanoi. Ilkeydellään hän sen nyt teki. Ennen ei ilmaissut, mutta nyt: puukon iski viimeiseksi sydämeeni!