REETU: Kuin hautaan käsket! Koetanpahan mennä.
AURA: Helena saattaa. Hän sulle paremmin osaa seuraa pitää.
HELENA: Niin, niin, minä saatan, minä autan.
REETU (Nousee portaille). En minä syödä jaksa. Sohvalle, levolle panen.
HELENA (Saattaa Reetun sisään). No, levolle kuin levolle! Ehkä parasta onkin, niin rauhoittuu. (Menevät sisään.)
AURA (Näyttää kovin levottomalta, katse vilkkuu sinne tänne, hän katsahtaa rakennusten taa, kuin odottaisi jotakin). Ei, ei näy. Hänhän lupasi tähän aikaan poiketa. (Katsoo halkovajaan.) Ei. (Kääntyy ja samassa tulee aittarakennuksen takaa)
MANU: Siinäkö olet? (Asettuvat portaitten nurkkaukseen.)
AURA (Häntä kädestä pidellen). Kuin tulessa olen!
MANU: Odotin tuossa aitan takana, kun kuulin täältä ääntä.
AURA: Siis tiedät?