MANU: Terveeks' siksi. (Kättely.)
AURA: Niin olen kuin tulessa sinun tähtesi, Manu!
MANU: Tunnen jo tulesi. (Pujahtaa pois vasemmalle.)
AURA (Katsoo hänen jälkeensä, vetää syvään ilmaa keuhkoihinsa ja puhaltaa sen sitte pois kuin helpoituksen huokauksen).
HELENA (Tulee varovasti sisältä). Levolle pani. Kai kohta nukkuu.
AURA: Helenastapa ukolle olisikin tullut paras eukko.
HELENA: Taivaassa on aina toiset neuvot. Mutta voisipa sitä Aura toki miehelleen vähän hyvempi olla.
AURA: Olen kummoinen olen enkä siitä paremmaksi muutu, kuin miksi luotu olen.
HELENA: Eihän nyt toki olisi pitänyt itsensä mennä noita asioita hänelle juttelemaan.
AURA: Silläpähän jäi ne muilta hänelle ilmaisematta.