LAILA: Mene, Herran nimessä, Tuttu, miestäsi hoitamaan!
FEEDI: Muuten kuolee kuin turkkilainen koira. Mene jo, mene! (Sysää
Tutun makuuhuoneeseen.)
LAILA: Me lähdemme heti pois, mekin, Feedi.
FEEDI: Me emme lähde heti pois, Laila.
LAILA: Tahdotko sinäkin sitte saada koleran ja kuolla tänne, vai?
FEEDI: Minä tahdon ensin nähdä, että hän todella on kuollut. Sitte vasta me lähdemme.
LAILA: Silloin on jo myöhäistä meidänkin lähteä. Silloin on tauti jo levinnyt meihinkin.
FEEDI: Mutta syömättä minä en lähde missään tapauksessa. Minun on nälkä. Minun on saamarin nälkä. Minä syön ainakin puoli kanaa.
LAILA: Ja mistä sen saisit?
FEEDI: Olen sen itse tuonut. Sen saamme päivälliseksi!