LAILA: Mutta heillähän ei ole palvelijaa enää. Hänkin on jo lähtenyt.
FEEDI: Häh?! Mitä sinä höpiset. Tuossahan se Fiina on.
FIINA (Kantaa Riikan kanssa lapsenvaunuja ylös verannalle ja sitte saliin.)
FEEDI (Fiinalle, häntä survaisten): No, joko on alettu kanaa kyniä?
FIINA: Älkää koskeko! Minä olen niin sairas. Minua niin pyörryttää.
Minä kaadun ihan siihen paikkaan.
LAILA: Taivas varjelkoon! Hänkin!
FEEDI (Ravistelee Fiinaa): Valehtelet, senkin variksenpelätin!
LAILA: Feedi! Feedi!
FIINA (Heittäytyy huutaen maahan): Ai, ai, ai! Nyt se alkaa, nyt se alkaa! (Makaa selällään lattialla, huitoo käsiään ja potkii ilmaan molemmin jaloin.) Kaikki, kaikki pyörii ja mustenee, mustenee ja pyörii…
LAILA: Riikka menee! Riikka vie Osmon pois! Pian, pian! (Auttaa häntä sysäämään vaunuja oikealle.)