TUTTU: Oletpas sinä koko kalamies!
TORSTI: Kalapainen täytyy nykyaikaan sanoa. Kiitos ja oikein suuri!
(Syleilee Iltaa.)
TUTTU: Siinähän meille on syötävää ensi nälkäämme.
TORSTI: Niin. Minä lennätän tämän heti keittiöön. Tuiskun, kuuleman mukaan, repimän kanajäniksen viekööt vieraat mukanaan. Ei se meille kelpaa. (Juoksee oikealle.)
ILTA: Mitä hän sanoi? Minä en ymmärtänyt yhtään mitään.
TUTTU: Kuka hänet tietää! Hänellä on aina suu täynnä hassutuksia.
SAIMA (Tulee ylös verannalte): Hoh-hoh! Huomenta, huomenta, Tuttuseni!
TUTTU (Äitiään syleillen): Mammahan jo on ehtinyt paljon tehdä tänä aamuna! Kiitos, kiitos!
SAIMA: Minähän siimaa pitelin. Minunhan se oli onneni.
ILTA: Minäpä sousin ja vedin kalan veneeseen.