TUTTU: Teidänhän se sitte on yhteinen!
SAIMA Järveenpä se olisi mennyt takaisin, ellen olisi saanut istuimeni alle piiloon.
ILTA: Ja järveen olisi mammakin sen kanssa mennyt, ell'en olisi äyskärillä päähän lyönyt.
TUTTU (Nauraen): Mammaako äyskärillä päähän löit, ha-ha-ha-ha?!
ILTA: Hyi! Haukea tietysti!
SAIMA: Oli siinä sellainen peli, että hyvä on, että hengissä taas täällä olemme.
ILTA: Katsos, missä siivossa kätenikin vielä ovat, Tuttu! Ihan naarmuissa!
TUTTU: Tule, hyvä ihminen, sitte käsiäsi pesemään, tule! (Menee edellä vasemmalle.)
ILTA: Ihan kauheata! (Seuraa.)
SAIMA (Katselee hameensa helmoja, pudistelee ja pyyhkii niitä, pyörittelee päätään ja istuutuu sitte huo'ahtaen leposohvalle, johon aikoo heittäytyä pitkäkseen.)